Kenen tehtävä on rakentaa rauhaa?
Ensimmäinen mieleen tuleva ajatus on varsin usein: ”Sen toisen”.
Ainakin silloin, kun on ajauduttu keskelle riitaa, vastuu sopimisesta, myönnytyksistä ja edes jonkinlaisesta nöyrtymisestä tuntuu, totta vieköön, kuuluvan sille toiselle. Se kuitenkin aloitti.
Tai se ainakin loukkasi. Se toinen ei edes yrittänyt ymmärtää.
Moni maksaisi rauhasta sievoisia summia. Tässä maailmanajassa ei tarvitse tähytä kauas nähdäkseen, missä rauhaa erityisesti kaivataan. Uutiset paljastavat meille kipeitä kokemuksia rauhan puutteesta.
Mutta kaivataan sitä rauhaa lähempänäkin. Kodeissa, työpaikoilla, henkilökohtaisessa elämässä.
Kohtaan työssäni heitä, joiden rauha on pirstoutunut elämän kaltoinkohteluiden seurauksena.
Kohtaan myös heitä, jotka ovat kadottaneet rauhansa työelämän paineisiin. Heitä, joita juoksuttavat paitsi ulkoa myös omasta sisimmästä nousevat vaatimukset.
Työpaikkojen rauhaa eivät murenna ainoastaan työelämän kovat vaatimukset tai itselle asetetut täydellisyyden tavoitteet, vaan myös vertailua, kilpailua ja kielteisyyttä ruokkiva ilmapiiri.
Mutta kuka sitä oikein ruokkii? Mikä sitä ylläpitää?
Virheiden etsiminen, suoraan ja selän takana arvosteleminen, kielteisissä kokemuksissa tai uhkakuvissa kieriskeleminen ovat siitä joitakin esimerkkejä.
Ne tuntuvat monesti helpommilta vaihtoehdoilta kuin ratkaisujen etsiminen tai yhteisen tahdon hakeminen, jotka vaatisivat paitsi enemmän vaivaa myös enemmän rohkeutta.
Rauhan rakentamisen sivuuttaminen on pidemmän päälle vaarallista.
Oli kyse perheestä, työyhteisöstä tai kansakunnasta, kalpaten meidän käy, jos eriävät näkemykset alkavat olla peruste selkien kääntämiselle tai pyrkimykselle nitistää toinen.
Presidentti Sauli Niinistö kannusti viimeisessä uudenvuodenpuheessaan pitämään yllä puhetta rauhasta. Hän muistutti, että rauhan edistäminen ei merkitse heikkoutta tai toisen posken kääntämistä, vaan on aina voitto. Rauha on lopulta paitsi elämän myös kehityksen edellytys.
Rauha ei toki tarkoita, että asioista pitäisi olla aina samaa mieltä.
Työyhteisöistä parhaiten menestyvät ne, joissa koetaan yhteenkuuluvuutta, mutta myös erilaisten mielipiteiden kunnioittamista ja avoimuutta uusille ajatuksille.
Kyky tunnistaa oma tietämättömyys, taito omaksua eri näkökulmia ja löytää sovitteluratkaisuja on viisautta.
Rauhaa rakennetaan aina vuoropuhelulla. Ei huudolla, ei yksinpuhelulla, puhumattomuudella tai sivusta vaiti seuraamalla.
Ei kai kenelläkään ole varaa väittää, että rauhan rakentaminen on jonkun toisen tehtävä?
Kirjoittaja on traumaterapeutti ja työnohjaaja.