Joulukalenteri: Adventtikalenteri saapui Suomeen 1940-luvulla. Joulukuun ensimmäisestä päivästä jouluaattoon ulottuva kalenteri rytmittää erityisesti lasten joulun odotusta.
Kuusijuhla: Ennen kansakoulujen aikaa koulujen syyslukukausi loppui Lucian päivään 13. joulukuuta tienoilla. Kuusijuhlia alettiin viettää 1800-luvun puolivälissä. Lapset saivat lahjaksi nisuäijän ja punaisen omenan.
Joulukortti: Vanhin Suomessa lähetetty joulukortti tunnetaan vuodelta 1871. Entisaikaan joulukortti saatettiin heittää salamyhkäisesti saajan kodin ovesta sisään. Viestin tuoja juoksi karkuun. Joskus kävi niin, että isäntäväki sai keppostelijat kiinni ja heitti heidän päälle tuhkat, jotka oli juuri tätä tarkoitusta varten jätetty eteiseen. Rangaistuksena saattoi olla myös lumipesu.
Joulukirkko: Jouluaamun hyvin aikainen joulukirkko kuuluu protestanttiseen perinteeseen. Kirkossa kuullaan jouluevankeliumi ja veisataan virsi 21 Enkeli taivaan. Ennen vanhaan luterilainen kirkko suhtautui joulukirkkoon ankarasti: Jos ei ollut kirkossa, sai vuosittaisilla kinkereillä julkiset nuhteet.
Joulusauna: Joulusaunassa puhdistetaan henki ja ruumis. Samalla rauhoitutaan joulun viettoon. Jouluna saunaan mennään poikkeuksellisesti aamupäivällä. Ennen vanhaan saunaan vietiin ruoka- ja juomalahjoja tontulle. Viimeisenä saunasta lähti isäntä, joka valmisteli saunan vainajia varten ja heitti heille löylyt.
Joulurauhan julistus: Suomen tunnetuin julistus tapahtuu Turun Vanhalla Suurtorilla jouluaattona kello 12. Joulurauha on voimassa 20 päivää. Perinne alkoi 1600-luvulla. Sen tarkoituksena on saada ihmiset kunnioittamaan juhlapyhiä asiallisella käytöksellä.
Joulurauha riistalle: Monet metsästysseurat toivovat, ettei jouluaattona ja joulupäivänä metsästetä. Asia juontanee ikivanhasta riistakulttuurista. Aatonaattona isäntäväki puolestaan laitettiin jahtiin häiritsemästä joulusiivoja. Vanhassa metsästyskirjallisuudessa tapaninpäivän jahdit mainitaan joulun syömisen vastapainona.
Joulukuusi: Kuusiperinne on lähtöisin 1500-luvun Saksasta. Suomessa joulukuusia alettiin hankkia 1800-luvulla. Alkuaikoina joulukuusi koristeltiin aidoin kynttilöin. Joissakin kodeissa käytettiin nauriskynttilöitä. Siinä koverretun nauriin sisälle kaadettiin sulatettua possun ihraa. Tulipaloriskin takia 1960-luvulla alettiin siirtyä sähkökynttilöihin. Kuusi koristeltiin paperiketjuin, olkikoristein, piparein sekä lippunauhoin. Kuusen latvaan on edelleen tapana ripustaa joko tähti tai enkeli.
Jouluruoka: Tukeva jouluateria liittyy maatalousvuoden kiertoon. Monille tehtäville oli ennen vanhaan nimikkopäivät. Yksi ohje kuuluu näin: ”Annana oluet pannaan, juhlana joukolla juodaan”. Lipeäkala ja puuro ovat vanhimpia jouluruokia. Ohra vaihtui riisiin 1800-luvulla. Laatikkoruoat, luumukiisseli ja piparkakut omaksuttiin säätyläissaleista talonpoikaispöytiin 1800-luvulla ja 1900-luvulla. Joulukinkku syrjäytti kekripässin. Siasta käytettiin tarkasti kaikki osat. Sianpääsyltty oli yksi herkuista. 1940-luvulta alkaen kinkun haastajaksi tuli kalkkuna.
Ähky: Ruokaa on aina tehty jouluna riittävästi, useimmiten liikaa. Jos joku ruokalaji loppui pöydästä jouluna, se tiesi kansanperinteen mukaan talon köyhtymistä. Ennen vanhaan oli erityisen tärkeää jättää jouluruoat pöytään yön ajaksi. Tavalla kiitetään talossa elelevää tonttua, joka pääsi yöllä nauttimaan pöydän antimista.
Olki: Perinteikkäämpiä joulukoristeita ovat himmelit ja olkipukit, jotka tehtiin sadonkorjuun aikana. Pikkulinnuille laitettiin pihamaalle ohra- ja kauralyhteitä. Kansanperinteen mukaan tämä saa linnut jättämään tulevan kesän viljan rauhaan. Olkia tuotiin jouluna sisään lattiaa lämmittämään. Isäntä saattoi heittää niitä kattoon kurkihirren ja katon väliin. Jos kattoon jäi paljon olkia roikkumaan, satovuodesta tuli hyvä.
Tuomaanristi: 1800-luvulta periytyvät, puusta vuollut lasturistit saavat nimensä apostoli Tuomaasta, jonka päivää vietetään joulukuun 21. päivänä. Vanha sananparsi toteaa, että Tuomas tuo joulun tupaan. Tuomaanristin esikuvina ovat olleet kirkkojen takorautaiset ristit. Ristikoristeen uskotaan suojelevan kotia kaikelta pahalta joulun ajan.
Joulupukki: Joulupukki ei ollut 1930-luvulla Suomeen saapuessaan ystävällinen punanuttu, vaan saattoi olla tummiin pukeutunut äkäinen vanha mies, joka toi tuhmille lapsille piiskoja. Suomessa kulki ennen vanhaan nuuttipukki, jolla oli pukin sarvet, tuohinaamari ja nurinpäin käännetty nuttu. Joulupukki alkoi pukeutua punaisiin Amerikassa 1930-luvulla, jolloin juomajätti Coca Cola valjasti joulupukin mainoskampanjansa mannekiiniksi. Joululahjat olivat ennen vanhaan tarpeellisia. Lahjaksi saatiin usein suksia, luistimia, villasukkia ja vaatteita.
Aattoilta: Jouluaattona oli ennen vanhaan tapana valvoa olkipahnoilla niin myöhään kuin jaksettiin. Aattoiltana leikittiin myös seuraleikkejä. Taikojen tekeminen oli tärkeää. Niillä haluttiin parantaa viljasatoa ja karjaa sekä karkottaa rikkaruohoja ja syöpäläisiä.
Hautausmaakäynti: Tapa käydä hautausmaalla sytyttämässä kynttilöitä sukuhaudoille alkoi 1900-luvulla ja yleistyi talvisodan jälkeen, jolloin kynttilöitä vietiin erityisesti sankarihaudoille.