Viime viikon Vaasa-lehdessä julkaisimme Erkki Salmisen kirjoittaman Talot kertovat -juttusarjan osan, joka käsitteli Raastuvankatu 31:n koulutaloa.
Jutussa kerrottiin, että talon kellarikerroksessa toimi vuodesta 1970 lähtien A-oikeuksin ylioppilaskunnan pyörittämä ravintola, KY-klubi.
Vaasa-lehden Facebook-sivulla KY-klubiin liittyvät muistot kirvoittivat kymmeniä riemukkaita kommentteja.
Kokosimme niistä joitakin tähän juttuun.
Moni löysi puolison KY-klubista
Noin 25 vuoden ajan KY-klubi oli ”The Paikka” vaasalaisnuorille.
Menomestassa oli kolme erilaista tilaa. Discossa DJ:t soittivat levyjä ja porukka tanssi diskopallojen välkkeessä, bändit soittivat nykyisen Café Almattaren tiloissa, ja heti oven suussa sisäpihan puolella oli pieni, mutta sitäkin tunnelmallisempi pub Erika.
Ravintolatoiminta lakkasi 1990-luvun puolivälin tienoilla, kun Vaasan yliopisto oli jo muuttanut Palosaarelle.
Päällimmäisenä lukijoiden kommenteista ilmenee, että KY-klubissa näki paljon tuttuja, henkilökunta oli mukavaa ja joustavaa, hyvä musiikki soi, ja siellä syntyi paljon muistoja.
Moni löysi sieltä tulevan puolisonkin.
– 1988 löysin sieltä vaimon. Tossa vieressä se makaa vieläkin, kommentoi Antti Stig.
Mirva Viitalan muisto KY-klubista vie siihen aikaan, kun Vaasan Vasama oli kova sana naisten lentopallon SM-sarjassa:
– Vuonna 1986 juhlittiin Vasaman naisten kanssa lentopallon SM-kultaa. Laukut keskellä ja joukkue ympärillä piirinä: ”We are the champions”.
Camilla Juntunen muistelee tanssineensa Erikan pöydillä vielä 90-luvun puolivälissä.
Kovat starat lauteilla
Paikallisten esiintyjien lisäksi moni sen ajan kova bändi tai artisti kävi keikalla KY-klubissa. Lauteille nousivat muun muassa Dingo, Q.Stone, Ne Luumäet, Irwin Goodman, Juliet Jonesin Sydän, J. Karjalainen ja Mustat lasit, Ami Aspelund ja Kari Kuusamo, Tuomari Nurmio ja Köyhien ystävät.
Timo Saarimaan mieleen on jäänyt Topi Sorsakosken ja Agentsin keikka.
– Kun Agents alkoi soittamaan ja porukat vain kuunteli paikoillaan, niin kitaristi Pulliainen lopetti soittamisen ja sanoi mikkiin, että rupeetteko te tanssimaan vai otetaanko virsikirjat esille.
Matalat tilat jäivät mieleen
Lukijoiden muistoissa piirtyy esiin myös itse tila. Kellarikerroksen huoneet olivat niin matalia, että pitkillä miehillä otti pää kattoon.
Janne Saarijärven mukaan keikkatila, jossa bändit soittivat, oli niin matala, että esiintyjät olivat jokseenkin yleisön tasolla.
– Eturivissä repesi korvat, ja takana [oli] epämääräinen kakofonia.
Saarijärven mieleen on jäänyt myös vessa-aforismi KY-klubin miesten vessan seinästä.
– Ensin yläpuolella luki perinteinen: ”Make love, not war”, jonka alle oli joku tuhertanut: ”I’m married, I do them both”.
Timo Saha kommentoi yhtä keikkamuistoa:
– Sleepy Sleepers, vai menikö jo Leningrad Cowboys -nimellä. Oli tötterötukat, vetivät lavalle joulukuusen ja komensivat yleisön lattialle istumaan, jotta kaikki näkisi paremmin.
Ajoissa jonoon – ja joskus jonon ohi
KY-klubin jonoon piti mennä ajoissa illansuussa, viimeistään kello 18 ja viikonloppuisin jo kello 17 jälkeen, jos mieli päästä sisään.
Kovilla pakkasilla jonottajille tarjottiin kuulemma lämmintä mehua. Useampikin muisteli päässeensä joskus ikkunasta sisään, jonon ohi.
Muistojaan jakoivat myös monet KY-klubissa vuosien mittaan työskennelleet.
Siihen aikaan oli tapana, että kun maksoi pankkikortilla, kortti ”höylättiin” lukijassa, ja siitä syntyneeseen kuittiin piti maksu vahvistaa vielä omalla allekirjoituksella. Aina asiakkaat eivät olleet siinä kunnossa, että olisivat pystyneet nimmariaan tuhertamaan.
– Nyt kun rikokset ovat jo toivottavasti vanhentuneita, voin tunnustaa, että baarimikkona siellä allekirjoitettiin [joskus] asiakkaiden puolesta. Erään kaverin allekirjoitukseksi laitoin aina ”Enzo Ferrari”. Pienen paikkakunnan kotipankissa, minne kuitit menivät, hän sai siitä lähtien aina sympaattisen vastaanoton, muistelee Arto Leppilahti.
Lisää muistoja KY-klubista löydät Vaasa-lehden Facebook-sivulta.
Kiitos kaikille muistelijoille!